Väkisinkin tulee mieleen, ovatko nuo päättävät tahot vieraantuneet täysin kukkakaupan arjesta? Vai onko mahdollista, että Suomessa on niin suuria alueellisia eroja kuluttajien ostokäyttäyttäymisessä, että tuollaiset tavoitteet voi toteutua käytännön työssä?
Laman ja samanaikaisesti kukkamarkkinoiden jakautuessa on asiakkaidemme ja kukkakauppojemme välille muodostunut kuilu, jota ei pitäisi syventää entisestään epäjohdonmukaisilla päätöksillä. REALISMIA NYT PELIIN! Jokainen meistä ymmärtää, että 15-30 € kertaostoilla ei vielä päästä sidonnan osalta "kikkailun" makuun. Surusidonnassa myös eletään muutoksen aikaa, keskiostokset tahtovat olla jatkuvasti laskusuunnassa. Morsiusparit pääsääntöisesti käyttävät hääbudjettinsa morsiuskimppuun ja sulhasen vieheeseen, tilakoristelut melkein poikkeuksetta halutaan tehdä itse. Samanaikaisesti perinteiset kukkakaupat taistelevat kannattavuutensa puolesta ko. markkinatilanteen sekä kohoavien kustannusten vuoksi. TÄMÄ ON SITÄ ARKIPÄIVÄÄ!
Jos lähdetään liikkeelle ruohonjuuritasolta, niin mitä koulutuksella tavoitellaan? Koulun tavoitehan on valmistaa ammattitaitoista työvoimaa työmarkkinoille. Millaisia työntekijöitä kukkakauppa-ala sitten tarvitsee? Ensimmäisinä ominaisuuksina kaikille tulevat tietenkin mieleen hyvä sidonta- ja asiakaspalvelutaito sekä laaja tuotetuntemus, kyllä vaan! Mutta vähintäänkin yhtä tärkeitä asioita ovat tuotteistaminen ja markkinointi sekä niiden merkityksen ymmärtäminen kannattavassa liiketoiminnassa. Tärkeää on muistaa, että markkinointia on kaikki, mitä yritys tekee tai miltä se ulospäin näyttää. Toisin sanoen, alan kokonaisvaltainen tuntemus on oleellisinta.
Paras anti tämän hetkisessä koulutuksessani on ollut uudet ystävät ja samalla erittäin tärkeän verkoston muodostuminen saman alan ihmisten kanssa. Vuorovaikutus opiskelijaryhmämme sisällä on virittänyt hyviä keskusteluja alaamme liittyen ja saanut meidät ajattelemaan asioita laajemmin ja monipuolisemmin kuin aiemmin.
Jos vaikka omalta kohdaltani Floristimestarin ammattinimike jäisikin saavuttamatta, niin sitä oppia jonka olen saanut tämän vajaan kolmen vuoden aikana, ei minulta kukaan voi ottaa pois. Enkä väitä, että olisimme niinkään saaneet aina valmiita vastauksia kysymyksiimme, vaan olemme oppineet ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti, maalaisjärkeä unohtamatta.
Kuvat on otettu IPM- messuilla 2012
-Kirsi